Yksi legendaarisimmista olennoista – Feeniks – tunnetaan hyvin kaikkialla maailmassa. Se on uudestisyntymisen ja uuden elämän symboli.

Joskus uuden elämän voi aloittaa vasta täydellisen “tuhkaksi palamisen” jälkeen.

Tämä mystinen lintu esiintyy monissa maailman mytologioissa: esimerkiksi muinaisessa Egyptissä se oli Ran, hänen sielunsa, symboli.

Kun muinaiset egyptiläiset kuvittelivat auringon linnun hahmossa, sen liikkumista taivaalla päivän aikana verrattiin lentoon. Niinpä Heliopoliissa, aurinkojumala Atumin keskuksessa, joka myöhemmin yhdistyi Rahan, syntyi myytti valaisimen ilmestymisestä feeniksin hahmossa.

Muinaisen Kiinan Rituskirjan mukaan on olemassa neljä hyvääenteistä tai henkistä eläintä: yksisarvinen, feeniks, kilpikonna ja lohikäärme. Feeniks ilmentää sekä yiniä että yangia. Uros (“feng”) on yang, aurinkoperiaate, tulinen lintu. Naispuolisessa hypostaasissa (“huang”) feeniks tarkoittaa kauneutta, tunteiden hienovaraisuutta ja rauhaa, yiniä, feminiinistä, kuuperiaatetta. Feeniksin ilmestymistä pidettiin erittäin suotuisana merkkinä, joka viittasi rauhaan, vaurauteen, hyvään hallintoon tai suuren viisaan ilmestymiseen.

Japanissa feeniks on Aurinko, suoruus, uskollisuus, oikeudenmukaisuus, kuuliaisuus.

Kreikkalaisen perinteen mukaan feeniks oli nousevan auringon kuva, uudistuneen elämän symboli tulisen kuoleman kautta.

Roomalaisten keskuudessa se symboloi Rooman valtakunnan jumalallista alkuperää, sen uudestisyntymistä ja ikuista olemassaoloa.

Kristillisessä maailmassa feeniks merkitsee iankaikkisen elämän voittoa, ylösnousemusta, uskoa, pysyvyyttä; se on Kristuksen symboli. Varhaiskristillisyydessä feeniks esiintyy jatkuvasti hautakivillä: tässä sen merkitys on voitto kuolemasta, ylösnousemus kuolleista.

Myös meidän Feeniks-kaulakorumme liitetään jonkinlaiseen mystiikkaan. Se ei koskaan salli muiden korujen valua samaan aikaan. Vain yksi Feeniks voi olla valupuussa kerrallaan, muuten se ei valu kunnolla tai jopa polttaa valulaatikon.